Minulle ja emännälleni Tupulle on maaliskuussa syntymässä kaksosvauvat.

Tämä on suurin asia, mikä meitä ylipäänsä elämässä voi kohdata ja olemmekin koko syksyn tohottaneet tehdäksemme kaiken niin hyväksi uusille ihmisille tulla maailmaan kuin ikinä voi. Olemme ostaneet remontoidun rintamamiestalon Vaajakoskelta, hankkineet kaikenlaisia huonekaluja ja tarvikkeita uuteen kotiimme, sekä tietysti vaatteita, vaunuja ja sensellaisia vauvoille.

Mutta yksi asia mua on vaivannut päivä päivältä enemmän. Nähkääs se, kun olen ostanut mitä kulloinkin, olen aina sen mukana saanut manuaalin, käyttöohjeen. Blueraysoittimen manuaali kertoi, kuinka johdot yhdistetään ja leffoja katsellaan. Vierashuoneen pedin mukana tulivat (hiton monimutkaiset) kasausohjeet. Jopa lumikolan varressa oli liitteenä pahvinpalanen, jossa lumikolan oikeaoppinen käyttö neuvottiin. Ja silloin mää viimeistään tein päätökseni.

Päätöksen siitä, etteivät mun lapseni voi tulla tähän maailmaan ilman manuaalia: ohjetta siitä, millainen tää maailma, johon he saapuvat on ja miten täällä maailmassa tulisi toimia, että pärjäisi. Sellaista blogia, jossa mää selittäisin tällä pienellä ymmärrykselläni asioita ja ilmiöitä, millaisina ne näen ja millaisina ne pitäisi kuvailla pienelle viattomalle lapselle, joka tänne saapuu vailla minkäänlaisia etukäteistietoja.

Ehkä joskus isompina me voidaan yhdessä lueskella iskän manuaalia ja naureskella tälle kaikelle. Ehkä riveihin eksyy myös jotain haikeaa, sellaista sydämestä tulevaa, joka on näiden rivien alle helpompaa piilottaa kuin ääneen koko maailmalle julistaa. Sellaista, joka saattaa joskus aikojen päästä myöskin liikuttaa.

Rakkaat lapseni, hyvät lukijat: tervetuloa Maailman Manuaalin pariin.